LAPSEN OIKEUS LAADUKKAASEEN, YHDENVERTAISEEN KOULUTUKSEEN ON INVESTOINTI TULEVAISUUTEEN!

Lapsen oppimispolku alkaa varhaiskasvatuksesta ja jatkuu perusopetuksen kautta mahdollisesti toisen asteen koulutukseen ja korkeakouluopintoihin. Koulun tehtävänä opetuksen ja sivistyksen lisäksi on kasvattaa lapsista ja nuorista vastuuta ottavia yhteiskuntaan sopeutuvia kansalaisia ja edistää tasa-arvoa. Jokainen lapsi ja nuori on kuitenkin tärkeä omana itsenään, eikä vain tulevaisuuden kansalaisena ja työntekijänä. Yksilökehityksen näkökulmasta koulutuksella voidaan vaikuttaa mm. elämänlaatuun sekä kognitiivisiin ja sosiaalisiin taitoihin.

Jotta lapsen oikeus laadukkaaseen, yhdenvertaiseen koulutukseen toteutuu, on huomioitava seuraavat asiat. Rakennusten on oltava homeettomia, koulumatkojen turvallisia, oppimistilojen oppimista tukevia, ryhmien tarpeeksi pieniä ja oppimisen tuen on oltava muutakin kuin kolmiportaista sanahelinää. Resursseja on lisättävä niin, että se myös näkyy arjessa. Jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi. Kaupungit "säästävät" suuria summia mm. opetusmateriaaleissa, ryhmien jakotunneissa, henkilöstökuluissa ja työhyvinvoinnissa. Nämä kaikki ovat yhteydessä lasten oppimiseen. Kaiken a ja o on kuitenkin ammattitaitoinen opettaja, jolla on alan koulutus. Perusopetuslaissa määrättyä opetussuunnitelman mukaista opetusta voi antaa vain siihen kelpoinen opettaja ja sitä on kunnioitettava. Mielestäni lomautettaessa opettajia lapsen oikeus lain mukaiseen opetukseen ei toteudu. Jotta lasten oikeudet toteutuisivat tulevaisuudessa, olisi syytä kiinnittää huomiota ryhmäkokoihin, henkilöstön työssä jaksamiseen ja lisäkoulutukseen, tuen resursseihin, työn vetovoimaisuuteen ja laadukkaan opetuksen helppoon saavutettavuuteen.

Toisen asteen opinnoissa tasavertaisuuteen vaikuttavat ennen kaikkea koulutuksen maksuttomuus ja tarjolla olevat opintokokonaisuudet. Resursseja oppimisen tukeen on lisättävä myös toiselle asteelle. Tutkimusten mukaan moni nuori uupuu, ahdistuu, syrjäytyy ja jättäytyy pois opinnoistaan. Oppilashuoltoon tulisi investoida. Ammattihenkilöiden, kuten koulukuraattorien ja -psykologien palveluiden tulisi olla helposti saavutettavissa, jotta syrjäytymistä voitaisiin ennaltaehkäistä. Haasteena on kuitenkin löytää kelpoisuusehdot täyttävää henkilökuntaa. Tässäkin tapauksessa työn houkuttelevuuteen olisi satsattava. Nuorille tulisi tarjota mahdollisuuksia opiskella ammattiin erilaisin menetelmin. Jokainen ihminen ei opi kirjasta lukemalla, vaan toinen voi hyötyä harjoittelemalla itse työtä. Toisen asteen pakollisuudessa tulisi mielestäni huomioida tämä tarkasti. Mielestäni on tärkeää, että oppiminen jatkuu saumattomasti johonkin tutkintoon asti. Myös tutkimusten perusteella oppivelvollisuusiän nostamisella on ollut positiivisia vaikutuksia koulutustasoon, työmarkkinoille siirtymiseen ja lopulta myös tulotasoon sekä erilaisiin yksilön sosiaalisiin ominaisuuksiin.

Kiteytettynä voin todeta, että pystyessämme turvaamaan lasten oikeuden laadukkaaseen, yhdenvertaiseen koulutukseen läpi elämän, investoimme täysin tulevaisuuteen. Laskelmien mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle noin miljoona euroa ja kun syrjäytyneitä, koulutuksen ja työelämän ulkopuolella on noin 60 000 nuorta,  hinnaksi tulee 60 miljardia euroa. Jos meillä on mahdollisuus vaikuttaa lasten ja nuorten tulevaisuuteen positiivisesti, miksi emme tekisi sitä. Täytyy löytyä muita keinoja säästää, kuin lapset ja nuoret. Jokaisella on oltava oikeus oppia ja sivistyä!