MITKÄ OVAT KUNTIEN TULEVAISUUDEN NÄKYMÄT?

Kuntien toiminta on hyvinvointialueiden myötä tullut murrokseen. Eriytyminen, rakenteelliset uudistukset ja globaalit ilmiöt kuten korona ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan muokkaavat tällä hetkellä kuntia. Samalla kun hyvinvointialueet ottavat vastuulleen hyvinvointi- ja pelastuspalvelut, kunnan verotuloista noin puolet siirtyvät hyvinvointialueille. Samaan aikaan TE-palvelut siirtyvät valtiolta kuntien vastuulle. Jo nyt palvelutarve on suuri ja aiheuttaa haasteita palveluiden järjestämisen suhteen.

Eriytymistä kunnissa aiheuttavat mm. muuttoliike ja kaupungistuminen sekä rahoitusjärjestelmän kautta verotus ja valtionosuudet. Samalla digitalisaatio ja kansainvälistyminen vaikuttavat omalta osaltaan kuntien toimintaan. Tieto työntekijäpulasta julkisen sektorin aloilla on jo nyt ongelma, mutta mitä se on tulevaisuudessa, huolestuttaa vielä enemmän. Tiedämme myös, että mikäli emme tue yrityksiä, emme saa myöskään järjestettyä kuntien peruspalveluita hyvin. Tämän tulee näkyä valtakunnan politiikassa, mutta myös kuntatasolla. Oulussa pyrimme edistämään yritysmyönteisyyttä tarjoamalla Business Oulun kautta tukea yrityksille mahdollisimman monipuolisesti mm. koulutusten, työvoiman ja yhteistyömahdollisuuksien kautta. Vaikka paljon jo tehdäänkin, on vielä paljon myös kehitettävää ja tarvitsemme pitkäjänteistä työtä ja yhteistä tahtotilaa asian edistämisessä.

On kuitenkin muistettava, että vaikka suuret uudistukset ovatkin käynnissä, kunnilla on tulevaisuudessakin tärkeitä ja vaativia tehtäviä vastuullaan. Kunnat vastaavat osaamisen ja kulttuurin, elinvoiman, elinympäristön sekä demokratian ja paikallisuuden kehittämisestä. Palvelut tulee järjestää taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Mielestäni meidän tulee tehdä jokainen päätös ihminen edellä niin, että emme tingi koulutuksesta, hyvinvoinnista, turvallisuudesta emmekä viihtyisästä asuinympäristöstä.

FCG:n mukaan tällä hetkellä Oulussa eniten valtionosuuksia tuovat yli 85 vuotiaat. Verotuloja kerryttävät eniten 25-64 vuotiaat ja seuraavaksi eniten 65-84 vuotiaat. Palvelumenot ovat korkeimmat yli 85 vuotiailla ja seuraavaksi korkeimmat alle 6 vuotiailla sekä alakoulu-yläkouluikäisillä. Hyvinvointialueuudistuksen toteuduttua Oulussa valtionosuuksia tuovat eniten yläkouluikäiset ja seuraavaksi eniten sitä nuoremmat. Verotulojen kerryttämisessä ikäryhmät pysyvät samana kuin ennen uudistusta, mutta suurin palveluiden käyttäjäryhmä muuttuu ikäihmisistä alle 6 vuotiaisiin ja sen jälkeen ala- ja yläkouluikäisiin. Palvelutarve laskee niin, että kaupungin palveluja käyttävät vähiten 19- yli 85 vuotiaat. Tämä tarkoittaa sitä, että uudistuksen toteuduttua ikääntyneet maksavat veroja, mutta pakolliset ja vapaaehtoiset palvelut eivät välttämättä olekaan ikääntyneiden palveluita. Sama näkyy myös 25-64 vuotiaiden osalta. Mielestäni meidän tulee kiinnittää erityistä huomioita uudistuksen jälkeen ennaltaehkäiseviin palveluihin, kuten liikunta- ja kulttuuripalveluihin, joista myös kyseiset ikäluokat hyötyvät. Todellisuudessa palveluiden toteuttaminen tulee olemaan tulevaisuudessa vielä suurempi taloudellinen haaste ja siihen on varauduttava. Lainan ottaminen käyttötalouteen ei ole taloudellisesti kestävää, mutta mikäli haluamme tehdä investointeja ja kehittää kaupunkia (baanat, asemaseutu, uimahallit jne.) laina tulee kasvamaan merkittävästi. Näillä toimilla voimme kuitenkin vaikuttaa Oulun imagoon, viihtyvyyteen, kasvuun, kehitykseen ja sen myötä työllisyyteen pidemmällä tähtäimellä. Tarvitsemme mielestäni rohkeutta, järkeä, pitkäjänteistä suunnittelua ja yhteistyötä Oulun kehittämiseksi ja tulevaisuuden haasteiden selättämiseksi.