SUOMALAINEN KOULUTUSJÄRJESTELMÄ KAIPAA PALUUTA PERUSASIOIDEN ÄÄRELLE

Taloudesta, työllisyydestä tai vaikkapa innovaatioista puhuttaessa, koulutus jää harvoin mainitsematta keskusteluissa. Koulutuksella on valtava merkitys Suomen tulevaisuuden osaamisen, kehityksen, työllisyyden ja hyvinvoinninkin kannalta. Tulemme tarvitsemaan osaajia eri aloille, mutta myös yksilöiden sivistystä ja ymmärrystä maailmasta sekä yhteiskunnassa pärjäämistä. Huoli Pisa- ja Move!-tulosten heikkenemisestä on aiheellinen ja korjaustoimiin on syytä ryhtyä. Pisa-tuloksissa on pärjätty viimeksi vuonna 2006 ja sen jälkeen trendi on heikentynyt tasaisesti. Edellinen hallitus leikkasi koulutuksesta n. 700 miljoonaa, kohdistaen suurimmat leikkaukset ammatilliseen koulutukseen 250 miljoonaa, mutta myös muille koulutusasteille ja mm. perusopetukseen, josta leikattiin 45 miljoonaa. Nykyinen hallitus on vuorostaan lisännyt perusopetukseen 300 miljoonaa, ammatilliseen opetukseen 291 miljoonaa ja lukiokoulutukseen 190 miljoonaa. Voimme siis puhua jonkinlaisesta koulutuksen kunnianpalautuksesta rahoituksen osalta.

Suomalaista koulujärjestelmää ja laskevia oppimistuloksia ei voida tulevaisuudessa pelastaa pelkällä rahalla. Koulutuksen kunnianpalautus vaatii mielestäni muitakin toimia. Meidän tulee panostaa heti koulupolun alussa luku- ja kirjoitustaitoon sekä matemaattisiin taitoihin entistä vahvemmin. Vaikka opetussuunnitelma velvoittaa myös esimerkiksi digitaalisten laitteiden käyttöön opetuksessa ensimmäisellä luokalla, tulisi tehdä arvovalinta opetella ensin kirjaimet ennen TVT taitojen opettelemista. Vahva pohja perustaidoissa on ydin uuden oppimiselle. Mikäli luku- ja kirjoitustaitoa ei harjoitella tarpeeksi sujuvaksi heti alussa, on varmaa, että opiskelu tuottaa hankaluuksia ylemmilläkin luokilla. Tämä on asia, jota koulu ei ratkaise yksin, vaan tarvitsee vahvaa yhteistyötä kotien kanssa.

Luku- ja kirjoitustaidon vahvistamisen lisäksi on mietittävä koulun roolia ja ydintehtävää. Kouluissa kohdataan päivittäin valtaosa lapsista ja nuorista ja sen vuoksi koulut ovat joutuneet asemaan, jossa erilaiset kyselyt, kirjaamiset, suunnitelmat ja muut opetuksesta tai sen suunnittelusta poikkeavat toimet ovat siirtyneet koulujen vastuulle. Toimintamalli kuormittaa henkilöstöä ja vie aikaa perusasioiden opetuksesta ja sen suunnittelusta. Tähän tulisi saada mielestäni muutos. Tarvittavien oppilastietojen tulisi siirtyä sujuvasti muille moniammatillista yhteistyötä tekeville tahoille ja erilaisiin hankkeisiin osallistumista tulisi tarkastella hyvin kriittisesti todellisine hyötyineen. Oppimistulosten korjaamisessa tulisi kuunnella alan ammattilaisten näkemyksiä ja opettajien pedagogiseen osaamiseen tulisi luottaa. Tänä päivänä yleinen käsitys on, että kaiken oppimisen tulee olla hauskaa ja vaivatonta. Tiedämme varmasti kuitenkin jokainen, ettei aina haastavien asioiden harjoittelu ole sitä mieluisinta tai että asioita harvemmin oppii näkemättä yhtään vaivaa. Mielestäni tarvitsisimme koulutuksen kunnianpalautukseen myös asennemuutoksen. Sinnikkyys ja ahkeruus useimmiten näkyvät myös oppimistuloksissa.

Vertaillessamme oppimistuloksia menneisiin vuosiin on mielestäni syytä huomioida myös oppilaiden erilaiset kielelliset lähtökohdat, inkluusio, suuret ryhmäkoot, kuntien erilaiset tuntikehykset, muuttunut opetussuunnitelma sekä oppimateriaaleista säästäminen. Edellä mainitut asiat tulee laittaa kuntoon. Suomessa on hyvin kehittynyt koulutusjärjestelmä, jota tulee arvostaa. Oppimistulokset saadaan nousuun turvaamalla koulutuksen rahoitus, mutta myös puuttumalla oikeisiin epäkohtiin. Tehdään koulutuksen kunnian palautus teoilla, ei kauniilla puheilla.