YHTEISTYÖLLÄ KOHTI UUTTA LUKUKAUTTA

Heinäkuun vaihtuessa elokuuhun lapsiperheissä valmistaudutaan koulujen alkuun. Useassa perheessä ollaan uuden edessä, joko koulupolun alkaessa tai lapsen opettajan vaihtuessa. Tulevia ekaluokkalaisia jännittävät kaveriasiat ja vanhempia se, miten oma lapsi tulee pärjäämään. Isompien osalta toivotaan, että koulu sujuisi ja harrastukset kiinnostaisivat. Uusi lukukausi kouluissa on aina uuden alku ja vaatii hieman ponnistelua, jotta arki taas rullaisi.

 Elokuun alku on otollista aikaa julkiselle keskustelulle perusopetukseen liittyen. Keskustelu oppimistuloksista pyörii kuitenkin nyt vain kännyköiden ympärillä, vaikka tosiasiassa kyse on huomattavasti laajemmasta ilmiöstä.

 Suomen koulutusjärjestelmää on pitkään pidetty yhtenä maailman parhaista, mutta viime vuosina Pisa-tulokset ovat tuoneet esiin laskevan kehityssuunnan. Sama trendi näkyy myös muissa vertailumaissa, eikä yhtä syytä muutokselle ole voitu määritellä. Pisa-tutkimus mittaa myös vain pientä osaa opetettavista asioista ja maiden opetussuunnitelmatkin ovat toisistaan poikkeavia, joten vain Pisa:n varaan osaamisemme arviointia ei kannata jättää.Sivistysvaliokunta perehtyi keväällä oppimistulosten laskun taustoihin ja esiin nousi muutamia keskeisiä tekijöitä, kuten perheiden kasvava eriarvoisuus, digitalisaatio sekä luku- ja kirjoitustaidon heikkeneminen. Myös koulumotivaation lasku ja kouluväsymys olivat havaittavissa, eikä suuria ryhmäkokoja ja lisääntyvää oppimisentuentarvettakaan voitu sivuuttaa. 

Digitalisaation osalta olisi syytä siirtää keskustelua kännyköistä puuttuviin oppikirjoihin, jolloin esim. lukioissa opiskelijat istuvat päivät digilaitteiden ääressä ja jatkavat sitä vapaa-ajallaankin. On totta, ettei turha somen selailu ja puhelinriippuvuus paranna kenenkään hyvinvointia, mutta ongelma taitaa silti todellisuudessa olla suurempi vapaa-ajan käytön suhteen oppitunteihin verraten. Toinen vaikuttava tekijä oppimistulosten laskun taustalla oli yhteiskunnan eriarvoistuminen ja lapsiperheköyhyyden lisääntyminen. Hallituksen leikkaukset osuvat todella kovasti lapsiperheisiin ja siksi on mielestäni moraaliposeerausta kertoa oppimistulosten parantuvan yhdellä tai kahdella lisäoppitunnilla, jotka hallitus toteuttaa. Mikäli edellä mainittuihin juurisyihin ei puututa, oppimisentuenuudistus ei onnistu, oppilaat eivät saa tarvitsemaansa tukea oikea-aikaisesti tai oppikirjoja ei hankita kouluihin, ei 200 miljoonan euron perusopetuspanostuksilla saada oppimistulosten suuntaa muuttumaan. 

Politiikassa on helppo luetella epäkohtia, mutta silti vaikuttavimmat toimet tapahtuvat arjessa. Koulukulttuurilla sekä kodin ja koulun välisellä yhteistyöllä on suurimmat vaikutukset lasten sujuvaan arkeen ja oppimiseen. Siksi haluan kannustaa näin lukukauden alussa toimimaan yhteistyössä lasten positiivisemman koulupolun edistämiseksi. Kun lapsi tiedostaa kodin ja koulun vetävän samaa köyttä ja olevan hänen puolellaan, sillä on positiivisia vaikutuksia oppimistulosten lisäksi hyvinvointiin. Yhteistyö luo pohjan menestykselle, hyvinvoinnille ja elinikäiselle oppimiselle, joka on suomalaisen koulutuksen todellinen tavoite.