YHTEISTYÖSSÄ ON VOIMAA KIUSAAMISTA VASTAAN

Yhteistyössä on voimaa kiusaamista vastaan

Vakava aihe, koulukiusaaminen on puhututtanut jälleen Vantaan pahoinpitelyn myötä. Kiusaamisella tarkoitetaan puolustuskyvyttömän tahallista ja toistuvaa vahingoittamista. Määritelmään eivät lukeudu yksittäiset riidat tai tappelut, mutta ne ovat kuitenkin myös selvitettäviä asioita. Kouluissa erilaiset välien selvittelyt ovatkin arkipäivää ja tilanteisiin pyritään puuttumaan viipymättä. Pahoinpitelyt ovat aina poliisin kanssa selvitettäviä asioita rikosoikeudellisesta vastuusta riippumatta. Minusta, kuten varmasti kenestäkään tällaisia tilanteita ei pitäisi päästä tapahtumaan. Tutkimusten mukaan koulukiusaamisen kohteeksi joutuu alakoulun puolella 10-20% ja yläkoulussa 5-10% oppilaista, joista jokainen prosentti on liikaa. Yhdenkään lapsen tai nuoren ei tulisi joutua kiusaamisen kohteeksi. Vaikka koulut antavatkin tietoa käyttämistään menetelmistä kiusaamista vastaan, on moni vanhempi kuitenkin huolissaan ja ehkä jopa tietämätön siitä, millaisia toimia kouluilla on. Haluaisin avata aihetta hieman omasta näkökulmastani opettajana.

Oulun kouluissa on nollatoleranssi kiusaamiselle ja toimintasuunnitelmat sen ehkäisemiseksi. Opettajalla on velvollisuus puuttua kiusaamiseen sen vaatimalla tavalla ja tosissaan. Näin yleisesti toimitaankin, jotta koulukiusaamistapaukset saataisiin päättymään lyhyeen. Koulujen käyttämät menetelmät, kuten esim. KiVa koulu tai VERSO-vertaissovittelumalli ohjaavat kiusaamistilanteiden selvittelymenettelyä. Esimerkiksi kiva koulu-ohjelmassa aiheeseen koulutuksen saanut opettajista koostuva tiimi toteuttaa asianosaisten kuulemisen erikseen ja puhuttaa kiusaajat yhdessä, jonka jälkeen käyttäytymisen muutosta seurataan ja pidetään seurantakeskustelu. Lisäksi kuullaan vielä erikseen molemmat osapuolet, jolla pyritään varmistamaan kiusaamisen päättyminen. Tällaisissa tilanteissa toimitaan yhteistyössä huoltajien kanssa.

Opettajien ja rehtoreiden tehdessä parhaansa ja hyvistä toimintamalleista huolimatta resursseja kiusaamiseen puuttumiseen tulisi silti löytyä enemmän. Pienemmät ryhmät, oikeanlainen yksilöllinen tuki ajoissa, erityisopetuksen riittävät resurssit ja moniammatillisen oppilashuollon palveluiden helppo saavutettavuus tukisivat vielä tehokkaammin toimintaa kiusaamista vastaan. Lisäksi pahoinpitely- ja kiusaamistilanteessa rehtorilla tulisi olla laissa määritelty sujuva mahdollisuus opetuksen epäämiseen väliaikaisesti tilanteen jälkeen. Tällöin asia pystyttäisiin käsittelemään ilman tekijää luokassa ja väkivallan/kiusaamisen uhrille tulisi olo, että asia on otettu tosissaan.

Mielestäni tärkeintä kiusaamiseen liittyen on kuitenkin ennaltaehkäisevä työ. Tällä tarkoitan mm. jatkuvaa kouluissa tapahtuvaa tapa- ja asennekasvatusta. Kouluissa aiheesta puhuminen, luokkien ryhmäyttäminen turvallisen ilmapiirin luomiseksi sekä erilaisten tempausten järjestämiset kiusaamista vastaan ovat arkea. Koulut tekevät valtavasti päivittäin työtä kiusaamisen ennaltaehkäisemiseksi. Ne eivät voi kuitenkaan yksin toimia kiusaamista vastaan, vaan on todettava, että yhteistyössä on voimaa tässäkin asiassa. Mielestäni aikuisina meillä on velvollisuus puuttua tilanteeseen, edes epäillessämme kiusaamista. Lisäksi meillä on vastuu tukea lasten kasvua ja kehitystä esimerkillämme oikeista arvoista, kuten toisten kunnioittamisesta, erilaisuuden hyväksymisestä ja asenteista kiusaamista ja sen hyväksymistä kohtaan. Tuetaan ja kasvatetaan yhdessä, mahdollistaen jokaiselle lapselle heidän oikeutensa turvalliseen oppimisympäristöön!